Hengityksen tukihoito

Hengityksen perustehtävä on hapen ja hiilidioksidin vaihto keuhkorakkuloiden ja verenkierron välillä. ALS heikentää edetessään hengitykseen osallistuvia lihaksia, mikä aiheuttaa lopulta etenevän ventilaatiovajeen. Ventilaatiovajeella tarkoitetaan tilaa, jossa kaasujenvaihto on häiriintynyt. Huonosta keuhkotuuletuk­sesta johtuen hengitystoiminta ei riitä hiilidioksidin poistamiseen. Ventilaatiovaje voi kehittyä joskus huomaamatta eikä se aina ole yhtey­dessä liikuntakyvyn muutoksiin. ALS sairauden lisäksi voi sairaan jokin muu sairaus lisätä hengitysongelmia.

Vajaahengitys saattaa ilmetä liiallisena rasitushengästymisenä. Hengitysvajeesta kertovat mm. hengenah­distus, huono yöuni, puherytmin muuttuminen, aamuiset pään­sä­ryt ja päiväväsymys. Kuitenkaan ei pidä vetää yksit­täisten oireitten perusteella johtopäätöksiä, koska vaivat saat­tavat olla yhdistelmiä myös suun ja nielun alueen lihasten voimattomuudesta.

Ventilaatiovajetta hoidetaan mekaanisella ventiloinnilla, jolla tarkoitetaan hengityksen avusta­mista hengityskoneen avulla. Hoidon tavoitteena on keuhkotuuletusta lisäämällä poistaa hiilidioksidia verenkierrosta uloshengitysilmaan. Hengitystukihoitoa voidaan toteuttaa joko keinoilmatien (trakeostoomaputken) kautta invsiivisesti tai non-invsiivisesti joko nenänaamarin tai suukappaleen avulla. Hengityksen tukihoito on aina oireen mukaista hoitoa, jolla ei ole vaikutusta itse hengitysvajauksen syntyyn (Brander ja Vuori 2000).

Hengityskonehoidolla voidaan pidentää ALS-sairaan elinikää. Hoito ei kuitenkaan pysäytä sairauden etenemistä.

Lähde: Lihastautiliitto ry